Merkityksellistä työtä

Sanoin 6-vuotiaana, että minusta tulee isona opettaja. Työn merkityksellisyys tekee opettajan ammatista tärkeääkin tärkeämmän. Eräs opettaja sanoi minulle kerran tuohtuneena, että sinä sitten aina ajattelet ensisijaisesti oppilaita. Hän tarkoitti sanomansa minulle moitteeksi , koska koki jäävänsä "toissijaiseksi". 

 Olen asiaa pohtinut vuosien aikana aina välillä uudelleen. En millään pystynyt silloin enkä pysty vieläkään ottamaan tätä moitteena. Olen aina suhtautunut  myös rehtorin työhön esihenkilönä vastuullisesti. Toivottavasti opettajat ovat kokeneet tämän esimerkiksi niin, että ovat saaneet tukeani silloin, kun ovat sitä tarvinneet.  Kuitenkin, jos koulussa toimivien aikuisten "ykkösprioriteetti" ei ole oppilaat, olisin huolissani. Toki täytyy aina muistaa, että hyvinvoivilla opettajilla on hyvinvoivia oppilaita 😀.

Opiskellessani Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa 80-luvulla eräs luennoitsija sanoi meille 1. vuosikurssin opiskelijoille, että älkää koskaan sanoko olevanne vain opettajia. Viisas neuvo merkityksellisen ammatin harjoittajille.

Olin eilisen päivän 3. luokan opettajana koulussa, jossa opetin, kun tulin Espoosta Kouvolaan 35 vuotta sitten.  Vanha koulu on tosin purettu ja tilalle on rakennettu uusi.  Luokassa oleminen opettajana, ei reksinä, sai minut pohdiskelemaan asioita. Ilahduin suuresti luokan oppilaista, jotka olivat ystävällisiä, auttavaisia ja oppivaisia.

Käsityötunnilla  yksi oppilas ihastui puolaamiseen. Ompelukone surisi ja puolattuaan useita puolia itselleen tämä lahjakas"puolaaja" opetti tärkeän taidon myös parille luokkakaverilleen. Ei tarvinnut vihjaista kuin ihan pikkuisen 💙. 

Eilinen päivä ja  parisenkymmentä vielä koulutiensä alkuvaiheessa olevaa lasta muistuttivat, että käsityö- ja matematiikan tunneilta löytyy eri lailla lahjakkaita. Joku, jolle lukeminen tai laskeminen saattaa olla haastavaa eikä aina jaksa keskittyä, saattaa olla ihan älyttömän taitava ja lahjakas "puolaaja". 

Oli mukava tavata kollegoita, joihin on törmännyt vuosien saatossa eri yhteyksissä. Yhden päivän aikana ehti saada iloisia hymyjä ja halauksia, apua ja neuvoja ja muistutuksen  työn tärkeydestä. 

Positiivinen johtaminen ja Voimakehä (R) arjessa

Joulukuussa pidin webinaarin (kiitos Vahvuuttamolle mahdollisuudesta) positiivisesta johtamisesta ja erityisesti Voimakehän ® käyttämisestä arjessa.

Uudessa elämäntilanteessa, jossa jokapäiväisen työyhteisöni muodostaa 9 kuukautta vanha Justiina- toyvillakoira, oli äärimmäisen mielenkiintoista käydä reflektoiden läpi asioita, joita olemme yhdessä tehneet Eskolanmäen koulussa kolmen vuoden aikana. 

Kuuteenkymmeneen diaan mahtui paljon vahvuuksien pohdintaa, yhdessä tekemistä, oppimista ym. Hyvältä tuntui huomata, että positiivisen johtamisen PRIDE- teoria (Cheung, Wenström) toimi oikeasti punaisena lankana taustalla. Se helpotti asioiden suunnittelua  ja myös etenemistä.

Dia-sarjani lähti liikkeelle blogi-kirjoituksestani lokakuulta 2021: " Jes! Todella paljon on itsestä kiinni".  Positiivisessa johtamisessa onkin kysymys siitä, että kuka tahansa voi kehittyä positiivisena johtajana, jos niin haluaa. Saman lokakuun toisesta kirjoituksestani löytyy dia-sarjan lopetus: "Positiivinen johtaminen ei ole temppuja, vaan tapa toimia. Olen siis sukeltanut positiivisen johtamisen maailmaan ja huomaan, että kysymyksessä on jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain jopa lainattua. Sininen tulee kuvasta, jossa on käsi ja sydän."

Opettajien kanssa pohdittiin myönteisiä tunteita, ilmapiiriä ja käytänteitä, vuorovaikutusta ja yhteistyötä, vahvuuksia ja positiivista johtajuutta. Kaikkia vuorollaan. Työskentelyn tarkoituksena oli kehittää kouluyhteisön hyvinvointia sekä henkilökunnan, oppilaiden että oppimisen näkökulmasta.

 

Rehtori ei yksin pysty rakentamaan positiivista, hyvinvoivaa työyhteisöä. Tehtävään tarvitaan koko työyhteisö. Eskolanmäen koulussa on ollut se ihanteellinen tilanne, että jo vuosia sitten "vahvuusvariksia" (Kaisa Vuorinen)  lennätettiin oppilaiden keskuudessa erityisesti alakoulun puolella. Moottorina toimi silloinen koulumme erityisope Leena Karjalahti.  Olin innoissani hyvän huomaamisesta jo tuolloin, mutta minulla ei ollut millään lailla ymmärrystä siitä, miten hyvää voidaan huomata vahvuuksien avulla myös työyhteisössä aikuisten kesken. Joskus asiat vaativat oman aikansa kypsyäkseen Uskon, että asioilla, joita tehtiin vuosia sitten, on suuri merkitys koulumme kehittämisessä viime vuosina. Siemen oli jäänyt itämään!

Ilman Voimakehä®lisenssivalmentaja-opo Tanjaa ja positiivisen pedagogiikan asiantuntijaopea Piiaa moneen asiaan ei minulla itselläni olisi varmaan ollut rohkeutta. Tanjan ja Piian rooli oli myös todella mahtava, että oppilaat saatiin osaksi yhteistä prosessiamme.  Toki monet koulutukset, joissa positiivisen johtamisen ja Voimakehän® moninaisuuden äärelle saattoi pysähtyä ja joissa tapasi innostavia huippuasiantuntijoita sekä todella upeita "kanssaoppijoita", ovat antaneet  pohjaa jatkaa. Olen myös huomannut, miten paljon minulla on opittavaa. Sehän tässä mukavaa onkin 😉.

Kun kirjasin asioita ylös ja kerroin niistä muille, tuntui mukavalta huomata, että jopas olemmekin olleen monella tapaa "asian äärellä". Vahvuuksia on hyödynnetty mm.  kehityskeskusteluissa, rekrytoinnissa, eri ryhmien vahvuuksien pohdinnassa, opetussuunnitelmatyössä  (mm. joustavan esi- ja alkuopetuksen supervoimat), kaikkien ysiluokkalaisten vahvuuskartoissa, monialaist
en oppimiskokonaisuuksien hyvinvointi-teemoissa, tulevien  seiskojen luokkien esittelyissä vahvuuksien avulla vanhemmille, eskareiden ja ekaluokkalaisten vahvuuksien etsimisessä (vanhemmat),  työn imussa ja innostuksessa, kiitollisuuden  aiheissa jne.

"Jes! Todella paljon on itsestä kiinni." - Ei pelkästään itsestä, vaan koko työyhteisöstä 👍