Luontainen kyvykkyys

Voimakehä ®mentorivalmennus jatkui viime viikonloppuna sukeltamisella lahjakkuuden lajeihin, temperamenttipiirteisiin ja ajattelutaipumuksiin  perustuviin kykyihin eli laajan vahvuusnäkemyksen  luontaiseen kyvykkyyteen (talents).

Ennakkotehtävänä luin Jaakko Kaprion artikkelin (Duodecim, 2006)  Lahjakkuuden monet ulottuvuudet. Kaprio on tutkinut lahjakkuutta kaksostutkimuksen avulla. Monet asiat tutkimuksessa olivat artikkelin mukaan kovinkin itsestään selvyyksiä. Esim. lahjakkuuden todettiin olevan yhteydessä koulumenestykseen. 

Ei yllätä, mutta sen sijaan oli hyvin mielenkiintoista saada itselleen uutena tietona se, että vain  joka seitsemäs oppilas katsottiin lahjakkaaksi vähintään kolmella alueella. Näihin monilahjakkaisiin lapsiin ilahduttavasti törmää välillä sekä mummina että reksinä😏. Meille aikuisille tärkeää ohjata näitä nuoria multitalentteja  hyödyntämään lahjakkuuttaan. 

Kun tehtävänä oli koulutuspäivän aluksi pohtia omia lahjakkuuksiamme, huomasimme, että on paljon helpompaa etsiä ja löytää lahjakkuuksia toisista ihmisistä. Itse olen sitä  ikäluokkaa, että vaikka olen lapsuuteni ja nuoruuteni elänyt hyvinkin kannustavassa ja rohkaisevassa ilmapiirissä  (Uskon oman itseluottamukseni pohjaavan nimenomaan tuonne vuosikymmenten taakse - kiitos tästä vanhemmilleni💛), muistikuvani on, että omien vahvuuksien esille tuominen koettiin itsekehuna, joka ei ollut välttämättä kovinkaan hyvä juttu 😁. Tämä juohtui mieleeni myös pari päivää sitten, kun olin lisenssivalmentajien kanssa työpajassa pohtimassa maahanmuuttajia ja vahvuuksia. Nämä asiat ovat hyvinkin kulttuurisidonnaisia.

Kaprio on tutkimuksissaan pohtinut myös lahjakkuuden periytymistä ja kasvatuksen merkitystä. Hän tulkitsee tutkimustuloksiaan niin, että perimme vanhemmiltamme biologisen taipumuksen, mutta perheen ja kodin vaikutusta tarvitaan , ennen kuin se ilmenee. 

Keskustelin tutkijatyttäreni kanssa perinnöllisyydestä ja geeneistä ja hän heitti minulle ajatuksen epigeneettisestä periytymisestä, joka voi vielä entisestään mutkistaa "nature vs. nurture"- väittelyä. Ehkä joskus tutkimuksissa saadaan selville, siirtyykö sukusolujen epigeneettiset muutokset jälkeläisille.