Toteemieläimiä

Keväällä opepalaverissa sovittiin tämän lukuvuoden "teemaksi" Myönteinen vuorovaikutus työyhteisössä (Blogikirjoitus 11.5.23).

Mentorivalmennuksen "kesäläksynä" luin Liisa Keltikangas- Järvisen kirjan Temperamentti, stressi ja elämänhallinta ( WSOY 2008). Jostain syystä tuo kirja on minulta jäänyt lukematta aikaisemmin. Toisaalta hyvä niin, sillä nyt pääsin herkuttelemaan kirjan teksteillä ihan eri lailla, mitä olisin  tehnyt 20 vuotta sitten.

Jo ensimmäistä lukua lukiessani aloin pohtia itseäni ja työyhteisöäni ja tämä jatkui viimeiselle sivulle asti. Kirjassa kuvattujen yksilöllisten piirteiden perusteella osaisin esimerkiksi laittaa nimilappuja kohtiin, jossa kuvataan ihmisten saapumista ja istumista työpöydän ääreen. Muistan myös äitini kertoneen, että koulussa, rippikirkossa tai kuoron konsertissa olin se , joka pyöri ympäri penkissä. Tässä kyllä temperamenttipiirteiden pysyvyys tulee todistettua: toimin edelleen näin, vaikka usein sinnikkäästi yritänkin toimia toisin 😅.  

Keltikangas- Järvisen mukaan temperamentin tunteminen auttaa ihmistä ymmärtämään, mitä asioita hän v0i itsessään muuttaa ja mitkä hän joutuu vain hyväksymään. Asioiden hyväksymisessä auttaa ympäristön tuki ja ymmärrys siitä, että olemme erilaisia. 

Jotta pystymme entistä enemmän lisäämään myönteistä vuorovaikutusta työyhteisössämme, haluan lähteä pohtimaan Keltikangas-Järvisen kirjassa olevaa ajatusta, että mikään temperamentti ei ole sinänsä hyvä tai huono. Kysymys on siitä, mitä ympäristö suvaitsee tai odottaa. 

Tutkimme kouluvuoden aloitusvesossa temperamenttipiirteitämme toteemieläinten avulla. Koululaisille tehty juttu, mutta toimi aikuistenkin kanssa (Toteemieläin).

Ryhmät tekivät tehtävää hiukan eri lailla: osa ryhmistä pohti vain omia, osa myös ryhmän jäsenten toteemieläimiä. Tätä tehtävää on koulussamme käytetty ainakin opo-tunneilla yläkoulussa sekä nelosluokalla. Jokusen kerran on aiheesta käyty keskustelua myös veson jälkeen. Tämä on minusta aina mukava juttu 😊.

Tällä viikolla henkilökunnan palaverissa palattiin aiheeseen. Työyhteisössä on lisäkseni kaksi muutakin sähäkkää kärppää!

Muutama nosto Keltikangas- Järviseltä koko porukalle ajatuksiin muhimaan ja lisäämään ymmärrystä ja sitä kautta lisäämään toivottavasti myös myönteistä vuorovaikutusta:

• Tärkeintä on, että ihmisten annetaan olla aidosti omanlaisiansa ja keskitytään ydinasiaan, työhön ja tuloksiin
• Ei luoda sääntöjä siitä, millä tyylillä työ täytyy tehdä ja asiat ratkaista.
• Ei tuoda työpaikalle ylimääräisiä paineita siitä, minkälaisia sosiaalisia yhteisöjä työpaikkojen tulisi muodostaa.
• Riittää, kun työntekijät tekevät työnsä ja käyttäytyvät hyvin toisiaan kohtaan, muun he saavat itse valita.

Luin kirjan e-kirjana ja tänään posti toi "oikean kirjan". Eli uudelleen lukemaan 👍.

Koululla opehuoneen ovesta piti poistaa entisiä juttuja, jotta uusia sain tilalle.

Koko vuosi hyviä tekoja

Olen aikaisemmin kirjoitellut blogissani juttuja siitä, miten lisäämme sekä henkilökunnan että oppilaiden hyvinvointia. Tälle lukuvuodelle halusimme  vahvistaa arkeen suoraan liittyviä asioita eli hyvien tekojen tekemistä. Toisten huomioiminen, hyvät tavat erilaisissa tilanteissa lisäävät positiivisuutta ja hyvää mieltä yhteisössä ja  ovat hyvä keino lisätä hyvinvointia. 

Tulemme jälleen pohtimaan asioita viidessä jaksossa. Oppilaskunnan hallitus pureskeli asiaa jo keväällä ja antoi vinkkejä, miten luokat voivat ottaa asioita haltuunsa.

Ensimmäinen jakso pyörähti käyntiin toissapäivänä koulun alkaessa. Jakson aikana tehdään hyviä tekoja luokassa. Kaikille yhteisenä tavoitteena on tervehtiminen ja lisäksi jokainen koulumme 32 luokasta asettaa itselleen kaksi muuta tavoitetta, joihin pyritään tekemällä hyvää. Lukuvuoden aikana  tavoitteet asetetaan ja niitä arvioidaan "Hyvien tekojen passissa".

Me koulun aikuiset saimme jakson alussa jälleen valmennusta positiivisen psykologian asiantuntijaope  Piialta. Ajatukset psykologisesta turvallisuudesta ovat hyvänä pohjana niin oppilaiden kanssa kuin aikuisten työyhteisössä.