Tein VIA- kartoituksen ensimmäistä kertaa vuosiin. Tulosten mukaan ydinvahvuuksiani olivat ystävällisyys, reiluus, toivo, johtajuus ja rehellisyys. Hätkähdin tuota ystävällisyyttä (kindness), sillä jos minun olisi etukäteen pitänyt veikata, mitkä ovat ydinvahvuuteni, olisin veikannut kyllä kaikkia noita muita paitsi ystävällisyyttä. Kerroin testistä äidilleni ja hän yllätti minut sanomalla sen olevan vahvuuteni. Ehkä äiti tuntee tyttärensä paremmin kuin tytär itse.
Tarkemmin luettuani Sanna Wenströmin kirjasta, millainen luonteenvahvuus ystävällisyys on, löydänkin itseni:
Ystävällisyys luonteenvahvuutena on mm. huomion kiinnittämistä toisen ihmisen tarpeisiin, empaattista ja avuliasta suhtautuminen muihin, anteliaisuutta, joka liittyy paitsi rahan, ajan tai osaamisen jakamiseen. Ystävällisyyden luonteenvahvuuden on todettu suojaavan stressin ja vastoinkäymisten haitallisilta vaikutuksilta ja sitä pidetään vahvasti perinnöllisenä piirteenä. Ehkä tästä löytyy selitys sille, että en osaa säästää 😂. Työssäni tuo osaamisen jakaminen varmasti näkyy erityisesti. Rehtorin työssä on stressiäkin pakko oppia sietämään
Olen onneksi oppinut työssäni myös sen, että vaikka autan muita, jos vain siihen on mahdollisuus, pystyn ulkoistamaan tilanteet niin, että en itse uuvu.
Reiluus ja rehellisyys ovat vahvuuksia, joita ilman reksi löytää helposti itsensä vaikeuksista. Lapset ja nuoret ovat äärimmäisen tarkkoja siitä, että kaikkia kohdellaan reilusti ja tasapuolisesti. Valitettavasti nuorilla on asioissa myös norsun muisti. Ei tarvitse montaa kertaa mokailla, niin luottamus menee ja sitä on vaikea saada takaisin.
Toivo on myös työni kannalta tärkeää. Rehtorin urani alussa eräs opettaja sanoi sen kummemmin ajattelematta, että oppilas on ihan toivoton. Muistan sanoneeni hänelle tuolloin, että olisi pelottavaa, jos jollain ihmisellä ei ole toivoa. En uskonut silloin, että näin voi olla enkä usko vieläkään 20 vuoden jälkeen. Aina on toivoa!
Olen hyvilläni, että yksi ydinvahvuuksistani on johtajuus.
Se on tarpeellinen vahvuus reksille. Huomaan, että mieluummin vedän palaverit tai työryhmät ennen kuin olen ryhmän jäsenenä. Tässä joudun olemaan tarkkana, koska tämä piirre yhdistettynä luontaisiin taipumuksiini (olen ehdottomasti kovin ekstrovertti), on ollut minulle haaste lapsesta asti. Opettajat koulussa saivat aikoinaan varmaan harmaita hiuksia, kun halusin tuoda asioita esille - enkä aina viittaamalla.
Olen aina pitänyt vahvuutenani myös organisointikykyäni. Olen saanut myös paljon positiivista palautetta siitä, että omalla innostuksellani saan myös innostettua muita. Minulta usein kysytään asioita ja tuon rohkeasti asioita esille.
En yllättynyt kehittämistä kaipaavista vahvuuksistani: varovaisuus ja itsesäätely eivät näy minussa kovinkaan vahvana. Kuitenkin ikä ja kokemus ovat tehneet tehtävänsä. Urani alussa lause "nukutaan yön yli" ei kuulunut ajatusmaailmaani. Nollasta sataan saatan kiihtyä edelleen, mutta ehkä harvemmin.
Tulen pitämään tänä lukuvuonna positiiviset kehityskeskustelut. En vielä tiedä, onko niiden pohjana työntekijän tekemä VIA- kartoitus vai joku muu. Vaihtoehto voisi olla esimerkiksi VOIMAKEHÄ (edellyttää minulta lisenssivalmentajan koulutusta), mutta joka tapauksessa tavalla tai toisella pohdimme vahvuuksiamme ja niiden vaikutusta työhön ja mm. työnimuun vähän syvällisemmin.
Kävin Marjo Katajiston ja Sannan erillisen kehityskeskustelukoulutuksen lokakuun alussa. Hatunnosto Marjolle siitä, miten hänen koulussaan käydään vahvuuskeskusteluja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti