Kohta on viikko takana ja pohdin kysymystä, mitä tunteita olen kokenut työssäni tällä viikolla? Tunneskaala on ollut todella laaja:olen kokenut iloa, myötätuntoa, ärtyneisyyttä, innostusta, kiitollisuutta, suuttumusta jne.
Asiaa pohtiessani huomaan , että negatiiviset tunteet uuvuttavat fyysisestikin selvästi enemmän kuin positiiviset tunteet. Aika ajoin on tällä viikolla pitänyt välillä päättää, että nyt en jatka ajatuksissani ja teoissani negatiivista kierrettä. Olen onnistunut aika hyvin 😅.
Opettaja oli huolissaan siitä, miten kollegan jatkuvalla negatiivisella kommentoinnilla on selvä vaikutus työyhteisön ilmapiiriin. Olen yrittänyt ajatella sitä, että henkilöt, jotka kommentoivat jokaiseen asiaan etsimällä kielteisiä puolia, kokevat synnynnäisen temperamenttinsa vuoksi asiat negatiivisempana kuin muut. Työyhteisössä ihmiset, jotka tuovat negatiivisia asioita esille, mutta jotka eivät kuitenkaan löydä ja tuo esille asioille ratkaisuja ja muutoksia, ovat haasteellisia. He eivät välttämättä näe omaa negatiivisuuttaan, vaan heille on tärkeää saada oma mielipiteensä julki: "Eikö meidän työyhteisössämme saa sanoa asioita vapaasti ja avoimesti?"
Jos väite siitä, että johdon toiminta ratkaisee jopa puolet työyhteisön ilmapiiristä (Goleman 2004) pitää paikkaansa, vastuu on hurja. Koska tunteet tarttuvat, olen usein miettinyt, mitä esimiehenä voisin tehdä enemmän, jotta saisin "tartutettua" positiivia tunteita myös edellä mainitsemiini työyhteisön jäseniin siitä huolimatta, että heillä on korona-aikana myös"tunnemaskit".
Runsaasti myönteisiä tunteita, isosti kiitollisuutta, arvot kohdalleen, ripaus yhteistä innostusta, roppakaupalla kannustusta - hyvä resepti myönteiselle ilmapiirille.
Jenny 3v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti