Omaan työn imuuni vaikuttaa isosti se, että saan tehdä työtä koulussa, jossa henkilökunta lähtee helposti mukaan kaikenlaisiin asioihin. Porukalta onnistuu asioiden vastaanottaminen ja kuunteleminen, keskustelut erilaisissa ryhmissä sekä vapaalle heittäytyminen.
Eilisessä vesopäivässä vahvuuspyörää (Kirsi Paldaniukselta napattu idea) pyöritellessä pystyttiin erityisesti nimeämään kollega toisensa jälkeen, kun "pyörälle" tuli vahvuudeksi yhteistyö. Viimeinen kommentti "kaikki" kertoo siitä, että yhteistyö koetaan työyhteisömme vahvuudeksi.
Sen olen opettajille luvannut, että vesojen ym. suunnittelussa ja toteuttamisessa on joku punainen lanka. Viimeisen reilun vuoden aikana tuo punainen lanka on ollut positiivisen organisaation kehittäminen.
PRIDE-teoria (Cheung, Wenström) antoi selkeän rungon asioiden käsittelyyn koko viime vuodelle. Pohdittiin myönteisiä tunteita, ilmapiiriä ja käytänteitä, vuorovaikutusta ja yhteistyötä, vahvuuksia ja positiivista johtajuutta. Kaikkia vuorollaan.
Syksy aloitettiin työyhteisön myönteisen vuorovaikutuksen lisäämisen keinoja pohtimalla. Eilen vahvuuspyörän pyörittelyn jälkeen pohdittiin työn imua. Jokainen ope oli tehnyt etukäteen työterveyslaitoksen työn imu - testin.
https://www.ttl.fi/tyon-imu-testi#no-back
Alkuun toin esille ajatuksia siitä, mitä työn imu on. Lisäksi käytiin läpi työn vaatimusten ja voimavarojen vaikutuksia työn imuun sekä yksilön että koulun tasolla.
Luokkatasoparit ja yläkoulun aineryhmät kävivät läpi ryhmän jäsenten testituloksia unohtamatta sitä, että jokaisella on oikeus valita, mitä kertoo. Asioiden pitämiseen myös omana tietona oli lupa. Ryhmät pohtivat, mitkä asiat innostavat ja tuovat energiaa arkeen. Jokaisen ryhmän innostumisen TOP10- listoilla jaetaan asioita koko työyhteisöön.
Tänä aamuna sain palautetta, että olipa hyvä veso: " Ei väsyttänyt yhtään, vaikka päivä oli pitkä.".
Sen verran minulla on ymmärrystä, että tiedän, että viisaat sanani ja hyvät keskustelut eivät pelkästään olleet niitä asioita, jotka tekivät eilisestä vesosta erityisen innostavan ja virkistävän 😉. Ehkä innostusta ja toivottavasti pienesti myös imua työskentelyyn toi päivän päättäminen metsäjoogaan, padeliin, äänimaljarentoutumiseen tai kävelyyn yhdessä työkavereiden kanssa.
Omat työn imu- testin tulokseni kertovat siitä, että vuosien reksin työn jälkeen tunnen edelleen erittäin suurta imua työn tekemiseen. Pikkasen tulostani laskee se, että aamuisin työhön lähtö ei huvittaisi. Suomalainen työkulttuuri, jossa kukonlaulun aikaan pitää nousta ylös, ei ole minun juttuni. Kun töihin pääsee, sitä tekee mielellään. Usein kyllä niin, että illan suussa huomaa, että eipä tänäänkään tehnyt sitä, mitä oli suunnitellut. Ehkä se on sitä, mikä oli yhden operyhmän innostumisen top10-listassa eli työn vaihtelevaisuus innostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti