Aureettinen psykologia - En ollut ennen kuullutkaan!

Olen vuosikymmenet tehnyt työtäni ja yrittänyt kehittyä siinä. Nyt, kun olen  hypännyt itseni ja työni kehittämiseen  aikaisempaa kokonaisvaltaisemmin, huomaan, että olen aikamoisen pihalla monista teoreettisista jutuista. Urani alkuvaiheessa kaikenlaiset teoriat olivat toki muistissa, mutta enpä muista, missä määrin niitä on osannut hyödyntää arjen työssä. 

Olin viime viikon torstaina ensimmäisen kerran positiivisen johtamisen verkoston aamukahvilla Zoomissa. Tony Dunderfeltia oli kuuntelemassa jossain vaiheessa lähes 80 positiivista johtajaa 😊 .

Dunderfelt toi itselleni uudella tavalla  esille  mielen ja psyyken ulottuvuuksia. Hänen kehittämässään aureettisessa psykologiassa (holistinen, kokonaisvaltainen ihmiskäsitys) tavoitteena on psykologisen ymmärryksen lisääminen ja uusien terapeuttisten käytäntöjen lisääminen. Dunderfeltin mukaan aureettisuus on kullanarvoista (AU), dynaamista elävyyttä (R) ja eettistä (EETTINEN). Eettisyys on kyky etsiä kuhunkin tilanteeseen oikeudenmukainen ja vastuullinen ratkaisu.

Aureettisuus on sisäistä viisautta, joka  auttaa ihmistä selviytymään elämässään. Täytyy tunnustaa, että en ihan vielä päässyt sisälle tähän juttuun. Joku Zoomissa linjoilla ollut linkitti aureettisuuden vahvuuksiin ja Voimakehään ®.  (Mukavaa olla nykyään useinkin tilanteissa, joissa viisaat ihmiset tuovat asioita esille- näistä oppii itsekin 👍) .

Yksinkertaisesti ajatellen, jos luonteenvahvuuteni kuvaavat sisäisiä viisauksiani, voisin kyllä allekirjoittaa sen, että ne oikeasti auttavat elämässä selviytymisessä. Ystävällisyys, reiluus, toiveikkuus, johtajuus ym. antavat pelimerkkejä ihmisten kanssa toimimiseen. Positiivisuus elämässä lisää hyvinvointia ja onnellisuutta, jolloin monetkaan asiat eivät tunnu ylitsepääsemättömiltä.

Innolla vaan kohti ulkoisia ja sisäisiä viisauksia. Ainakin tulee asioita pohdiskeltua nykyään enemmän kuin ennen 💟.

Lähde: Tony Dunderfelt pojo- verkoston aamukahvilla (kirja Valoisaksi. Henkisen psykologian opas)

Mentorikoulutus

Odotus palkittiin! Voimakehä®mentorivalmennus alkoi toissapäivänä. Vuoden mittainen yhteinen matka Sannan (Wenström), Lauran (Paaso) ja kolmen lisenssivalmentajakollegan kanssa alkoi odottavassa ja innostuneessa ilmapiirissä. 

Poreilua-blogini syntyi lokakuussa 2021 oppimispäiväkirjaksi positiivisen johtamisen koulutukseen. Nyt tekstini toimivat jälleen oppimispäiväkirjana mentoriopinnossa. Edelleen katselen työtäni ja uuden oppimista mahdollisimman paljon positiivisen johtamisen ja Voimakehän®silmälasien läpi.

Lokakuussa 2021 tein ensimmäisen laajaan vahvuuskäsitykseen perustuvan Voimakehä®karttani. Hienosäätöä on reilun vuoden aikana tullut tehtyä, mutta aika lailla "listat" ovat pysyneet samoina. Vahvuuksien tarkastelu on auttanut minua ymmärtämään monia asioita itsessäni. Toki myös muiden ihmisten vahvuuksiin tulee eri lailla nykyään kiinnitettyä huomiota. Hyvä juttu on erityisesti se, että nykyisin pyrin myös ohjaamaan opettajia omien vahvuuksiensa käyttämiseen. 

Aloitimme mentorikoulutuksen pohtimalla "Uuden vuoden Voimakehää®".

• Luonteenvahvuuksistani toiveikkuus on ollut viimeisen vuoden aikana erityisen tärkeä. Toiveikkuudella on ollut selkeä vaikutus jaksamiseen kaikissa koulun haasteissa: korona, sota Euroopassa, energiakriisi, koulumme liikuntatilojen ja kuvataideluokkien käyttökiellot ym. 
• Olen onnistunut innostamaan ja kannustamaan toisia uusissa jutuissa (Kyvykkyydet).
• Olen kehittänyt positiivisista johtamista itsessäni ja työyhteisössäni (Taidot ja osaaminen).
• Olen saanut panostaa positiiviseen johtamiseen ja työyhteisön kehittämiseen. Vuoteen mahtuu innostavia koulutuksia, hienosti mukaan asioihin lähtevä työyhteisö jne. (Kiinnostuksen kohteet)
• Perhe on ehdottomasti "ykkösarvo", mutta jatkuva oppiminen on viimeisen vuoden aikana tullut entistä tärkeämmäksi. Tämän oivalluksen toivon myös työyhteisön jäsenille ja oppilaille (Arvot).
• Minulla on sellainen tunne, että olen saanut hyödyntää osaamistani ja vahvuuksiani omassa työssäni. Eipä tämä onnistuisi ilman työyhteisön tai esihenkilön tukea (Resurssit).

Mitä oikein on tapahtunut?

 

12.1.2023 Hesarin juttu alkoi toteamuksella, että suomalaisten oppimistulokset huononevat, mutta kukaan ei tunnu tietävän, miksi. Ministeriön katsauksen mukaan mahdollisia selityksiä voivat olla 1990-luvulla alkanut rahoituksen vähentyminen ja sosioekonomisten erojen kasvu.

Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aron mukaan esim. opettajien vähentämisellä on vaikutusta oppimistuloksiin. Hän peräänkuuluttaa myös opettajien ja rehtorin työhyvinvointia. Motivoitunut opettaja motivoi oppilaita.

Salmela- Aron mukaan usein unohtuu, kuinka suuri vaikutus lasten ja nuorten hyvinvoinnilla on  oppimistuloksiin.

Ihmettelen otsikon kaltaisia lausahduksia. Jos valtakunnan tasolla kukaan ei "tunnu tietävän", mitä kouluissa on tapahtunut, pitäisiköhän jonkun tulla kouluihin katsomaan ja oikeasti kuuntelemaan opettajia, rehtoreita ja oppilaita. Asia saattaisi selvitä!

Olen ollut opetussuunnitelmatyössä mukana usealla eri vuosikymmenellä. Ops on meitä ohjaava normi ja sen pitäisi taata kaikille  yhtäläiset mahdollisuudet oppimiseen.  Oppimistulosten huonontuminen pistää väkisinkin pohtimaan, onko opetussuunnitelmaperusteissa oltu liian optimistisia oppilaiden taitoihin ottaa vastuuta omasta oppimisestaan tai opettajien taitoihin ohjata oppilasta "nykyopsin hengessä". En tunne opettajankoulutusta lainkaan, mutta mielenkiintoni on herännyt.

Olen samaa mieltä Salmela-Aron kanssa hyvinvoinnin vaikutuksesta oppimistuloksiin. Asia on yksi tärkeimmistä oivalluksista lasten ja nuorten koulunkäyntiä pohdittaessa eikä asian huomioiminen vaadi kuin maalaisjärjen käyttöä tai vaihtoehtoisesti erilaisten tutkimustulosten tarkastelua. 

Koronan vaikutukset koulunkäyntiin ja perheiden toimeentuloon, sota Euroopassa, Kouvolassa opettajien lomautukset, hyytävä pula koulupsykologeista, julkisen terveydenhoidon ja lastensuojelun resurssipula jne. Jos verrataan tilannetta vaikkapa 10 vuotta taaksepäin, en muista mitään näin "raflaavaa".  

Hyvinvointi on varmaan tällä hetkellä muotisana ja sitä tuodaan esille "joka tuutista". Selkeästi olen  kuitenkin huomannut, että tällä "vanhalla tutulla" on monia eri mahdollisuuksia vaikuttaa. Hyvinvoinnista voidaan puhua niin, että se on vain sanahelinää tai hyvinvoinnin eteen voidaan oikeasti tehdä työtä. Omille kasvoille ensin happinaamari, jotta sen voi laittaa sen jälkeen toiselle 😊.

Koulun hyvinvointisuunnitelma

Minulla on töissä arjen keskellä erilaisia tapoja rentoutua ja ladata akkuja. Tässä akkujen lataamisessa on välillä työkaluna erilaisten suunnitelmien ja prosessikuvausten laatiminen.

Marraskuun "projektini" oli koulun hyvinvointisuunnitelman kasaaminen eli halusin kirjata ylös kaikkia  niitä asioita ja tapoja, joilla  tuemme hyvinvointia meidän koulussamme. Tekstejä pitkin matkaa kommentoivat mm. yhteisöllisen oppilashuoltoryhmät jäsenet. 

Ei liene yllätys, että lähdin liikkeelle Wemströmin Sannan kirjasta napatuista pedagogisen hyvinvoinnin osatekijöistä: henkilöstön työhyvinvoinnista, opiskelijoiden hyvinvoinnista ja oppimisesta. Kaiken keskiössä tärkeänä asiana vuorovaikutus.

"Pedagoginen hyvinvointi on kaikkien koulussa toimivien aikuisten asia.". Hyvinvointisuunnitelmamme ensimmäisenä "palikkana" on henkilöstön hyvinvointi: Hyvinvoivilla opettajilla on hyvinvoivia oppilaita! Hyvänä taustana tässä kohtaa toimii positiivisen johtamisen PRIDE-teoria.

Oppilaiden hyvinvoinnin kuvaukseen otin lähtökohdaksi opetussuunnitelman - tottakai.

”Eskolanmäen koulun tavoitteena on rakentaa yhdessä koulussa toimivien lasten, nuorten ja aikuisten kanssa oppimista ja hyvää kasvua tukeva yhteisö. Koulun toimintakulttuurin punaisena lankana on pyrkimys etsiä ja löytää oppilaiden vahvuuksia sekä tukea oppilaita omien vahvuuksien hyödyntämisessä. ”

Monialainen oppimiskokonaisuus "Hyvinvointia lisäämässä" pitää asian vireillä koulun arjessa, oppilashuoltohenkilöstö ja koulunuorisotyöntekijä tuovat omat panoksensa hyvinvointiin, samoin KiVa-toiminta, verkostot, tukioppilaat, oppilaskunta jne.

Koulumme liikuntatiimi yhteisötutor- Suvin johdolla tuo hyvinvointiin liikuntanäkökulman, taideterapiaa opiskelevan opettajan projektit lisäävät hyvinvointia taiteen keinoin. Eikä hyvinvointia voisi kuvitellakaan ilman siivoojien ja keittiöhenkilökunnan panosta.

Kun tuetaan oppimista, tuetaan myös oppilaan hyvinvointia! Kivijalkana oppimisen tukemiselle opettajien ja koulunkäynninohjaajien vankan ja ammattitaitoisen työn lisäksi on erityisopetus, oppilaanohjaus ja S2-opetus.

Koulumme hyvinvointisuunnitelman pääsee kurkkaamaan Pedanet-sivuiltamme:

Hyvinvointisuunnitelma

Eipä siis mitään sellaista, mitä ei tapahtuisi muissakin kouluissa 😊. Monissa varmaan asioita tehdään moninverroin hienommin.

Asioiden ylös kirjaaminen ja nähtäväksi tekeminen on kuitenkin itselleni tärkeää. Pidän tärkeänä myös sitä, että henkilökunta ja oppilaat vanhempineen tiedostavat, että oppilaista ja heidän hyvinvoinnistaan sekä oppimisestaan oikeasti välitetään. Tällä työllä on suunta ja selkeät tavoitteet.

Tätä kohti:

Ekaluokkalainen: ”Hyvinvointia on, että ympäristö on hyvä. Kukaan ei tee pahaa ja jokaisella on hyvä siellä, missä on.”

Positiivista johtajuutta

Olen viimeisen 1,5 vuoden aikana ollut positiivisen johtamisen koulutuksissa, kuunnellut webinaareja ja lueskellut aiheesta kirjoituksia. Positiivisen johtamisen Facebook- sivun kirjoituksista olen saanut myös runsaasti pohdiskeltavaa omaan työhöni - ja muutenkin. Kirjoitukset ovat välillä niin täynnä hienoja viisauksia, että tulee miettineeksi omaa osaamistaan. Toisaalta ehkä oma vahvuuteni tässä pojoilussa on se, että teen tätä todellisessa arjessa ja pienin askelin.

On ollut mukavaa myös olla syksyn aikana kollegoiden kanssa Wenströmin Sannan positiivista hyvinvointia kehittämässä- koulutuksessa. Kuuntelin tänään itselleni kertauksena myönteisten käytänteiden webinaarin ennakkotehtävänä. 

Tällä kerralla kiinnitin erityisesti huomiota Voimakehä ®mentori Heli Huotarin puheenvuoroon siitä, miten positiivinen johtajuus edellyttää myös esihenkilöltä uudenlaista asennoitumista omaan työskentelyyn. Kun halutaan lisätä vastuuta, innostusta, osallistumista ja onnistumista, pitää itse malttaa jäädä sivummalle ja antaa tilaa. 

Avainsana on luottamus, jota varmasti moni meistä joutuu opettelemaan.

Hyvä esimerkki omassa työssäni on viime keväältä, kun teimme joustavan esi- ja alkuopetuksen opetussuunnitelmaa. Prosessin vetäjänä suunnittelin tottakai työskentelypäivillemme asioita, joista lähdimme liikkeelle. Piirreltiin asioita vanhanaikaisesti fläpeille ja ideoitiin yhdessä välillä vähän "päitä seinään hakatenkin". Ehkä onnistuin tilan antamisessa, sillä lähes poikkeuksetta omat kaavailuni muuttuivat ja ennen kaikkea jalostuivat työpäivien aikana ja lopputulos oli aivan varmasti työryhmän tuotoksena moni verroin parempi kuin, jos olisin yksin  pähkäillyt tai jyrännyt omat ajatukseni lopputulokseksi.

Työryhmän jäsenten kanssa  olemme muistelleet yhteistä työtämme jälkeen päin muutaman kerran. Prosessissa oli tilaa onnistumiselle. 

Pipoista, villasukista, yksisarvistossuista ja jouluvaloista hyvinvointia

 

Lähde: mieli.fi

Rehtorin työssä positiivisuus on välillä kovalla koetuksella. Tuntuu riittämättömältä, kun auttamisen halu ja hyvä tahto meinaavat joutua byrokratian kampittamaksi. Perusopetuslain kohta oppilaan oikeudesta turvalliseen oppimisympäristöön on tässä työssä kaikkien tärkeintä, mutta sen takaaminen ei aina onnistu omin voimin, vaan tarvitaan verkostoja, joiden rattaat pyörivät valitettavan usein kovin (lue: ihan liian) hitaasti. Tämä turhauttaa.

Jäin tänään pohtimaan työssä jaksamista. En niinkään omaani, vaan yleisellä tasolla.  Koulussa työskentelevien jaksaminen vaatii nykyään aikamoista sinnittelyä. Vaikka tekee kaikkensa, asiat eivät ainakaan nopeasti mene eteenpäin.  Mieli.fi- sivuilta löytyi juliste, johon tykästyin.

Linkitin tämän mielessäni työn imuun, jota ollaan lähiviikkoina pohdittu. 

Kun liikennevalot näyttävät vihreää eli työ on kivaa ja  nautin työstäni, tunnen hallitsevani itse työtä ja elämääni ja energiaa riittää, koen korkeaa työn imua.

Ollaan vasta puolessa välissä työviikkoa ja yhtä ja toista on tapahtunut (Onneksi pidän myös lakipykälien tutkimisesta 😆). On aika hyvä fiilis tässä iltasella kuitenkin todeta kotisohvalla fyysisesti väsyneenä, että JES, jaksan ja edelleen energiaa riittää ja pidän työstäni.

Kun kurkkaan päivää taaksepäin, huomaan, että minun ei tarvitse kaivaa työssä jaksamista pelkästään itsestäni. Tänään jaksamiseeni ja sitä kautta hyvinvointiini ovat vaikuttaneet monet asiat:

• Joulukuu alkaa, ja koulunkäynninohjaajatonttu opetonttu apurinaan oli muuttanut opehuoneen jouluiseksi!
• Oppilaskunnan järjestämässä pipo ja villasukka-päivässä sain hipsiä villasukissa ja Voimakehä(R)-pipossa kaiken päivää!
• Iltapäivän palaverissa syötiin alkuun ihanat tortut, lepuskat ja kakut ja livenä saatiin jopo-opetuksesta hyviä juttuja keskusteltua. 
• Aamulla töihin tullessani ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota oli open tossut. Hän oli pukenut tossut jalkaansa, koska oli halunnut ilahduttaa oppilaitaan.
• Aamulla opettajia kokoontui "Huoltamoon" (blogi 9.3.2022). Kuulin, että heillä oli ollut hyviä keskusteluja.

"Elämäntapatyöläisenä" täytyy muistutella itseään, että jos haluaa  liikennevalon pysyvän  vihreänä, pitää varata aikaa muuhunkin kuin tärkeään työhön.

Vuorovaikutus ja ihmissuhteet

Viime keväänä puumme oli täynnä lehtiä, joista saatiin tutkia kiitollisuuden aiheita. Talvisen puun lumihiutaleissa on luokissa kerättyjä ystävällisiä tekoja. Oppilaiden valinnan mukaan kolmannen jakson teemana ovat ihmissuhteet.  Mikä voisikaan olla parempi tapa pohtia ihmissuhteita kuin tekemällä toisia onnellisiksi  ystävällisten tekojen avulla 😊.

Avola ja Pentikäinen kirjoittavat kirjassaan Kukoistava kasvatus ( 2020) , että hyvät vuorovaikutustaidot tekevät sinusta ihmissuhdetaiturin. Aika selkeää ja järkeenkäypää, muttei aina mitenkään yksinkertaista. Vuorovaikutustaitoja pystyy onneksi myös opettelemaan ja harjoittelemaan.