Pipoista, villasukista, yksisarvistossuista ja jouluvaloista hyvinvointia

 

Lähde: mieli.fi

Rehtorin työssä positiivisuus on välillä kovalla koetuksella. Tuntuu riittämättömältä, kun auttamisen halu ja hyvä tahto meinaavat joutua byrokratian kampittamaksi. Perusopetuslain kohta oppilaan oikeudesta turvalliseen oppimisympäristöön on tässä työssä kaikkien tärkeintä, mutta sen takaaminen ei aina onnistu omin voimin, vaan tarvitaan verkostoja, joiden rattaat pyörivät valitettavan usein kovin (lue: ihan liian) hitaasti. Tämä turhauttaa.

Jäin tänään pohtimaan työssä jaksamista. En niinkään omaani, vaan yleisellä tasolla.  Koulussa työskentelevien jaksaminen vaatii nykyään aikamoista sinnittelyä. Vaikka tekee kaikkensa, asiat eivät ainakaan nopeasti mene eteenpäin.  Mieli.fi- sivuilta löytyi juliste, johon tykästyin.

Linkitin tämän mielessäni työn imuun, jota ollaan lähiviikkoina pohdittu. 

Kun liikennevalot näyttävät vihreää eli työ on kivaa ja  nautin työstäni, tunnen hallitsevani itse työtä ja elämääni ja energiaa riittää, koen korkeaa työn imua.

Ollaan vasta puolessa välissä työviikkoa ja yhtä ja toista on tapahtunut (Onneksi pidän myös lakipykälien tutkimisesta 😆). On aika hyvä fiilis tässä iltasella kuitenkin todeta kotisohvalla fyysisesti väsyneenä, että JES, jaksan ja edelleen energiaa riittää ja pidän työstäni.

Kun kurkkaan päivää taaksepäin, huomaan, että minun ei tarvitse kaivaa työssä jaksamista pelkästään itsestäni. Tänään jaksamiseeni ja sitä kautta hyvinvointiini ovat vaikuttaneet monet asiat:

• Joulukuu alkaa, ja koulunkäynninohjaajatonttu opetonttu apurinaan oli muuttanut opehuoneen jouluiseksi!
• Oppilaskunnan järjestämässä pipo ja villasukka-päivässä sain hipsiä villasukissa ja Voimakehä(R)-pipossa kaiken päivää!
• Iltapäivän palaverissa syötiin alkuun ihanat tortut, lepuskat ja kakut ja livenä saatiin jopo-opetuksesta hyviä juttuja keskusteltua. 
• Aamulla töihin tullessani ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota oli open tossut. Hän oli pukenut tossut jalkaansa, koska oli halunnut ilahduttaa oppilaitaan.
• Aamulla opettajia kokoontui "Huoltamoon" (blogi 9.3.2022). Kuulin, että heillä oli ollut hyviä keskusteluja.

"Elämäntapatyöläisenä" täytyy muistutella itseään, että jos haluaa  liikennevalon pysyvän  vihreänä, pitää varata aikaa muuhunkin kuin tärkeään työhön.

Vuorovaikutus ja ihmissuhteet

Viime keväänä puumme oli täynnä lehtiä, joista saatiin tutkia kiitollisuuden aiheita. Talvisen puun lumihiutaleissa on luokissa kerättyjä ystävällisiä tekoja. Oppilaiden valinnan mukaan kolmannen jakson teemana ovat ihmissuhteet.  Mikä voisikaan olla parempi tapa pohtia ihmissuhteita kuin tekemällä toisia onnellisiksi  ystävällisten tekojen avulla 😊.

Avola ja Pentikäinen kirjoittavat kirjassaan Kukoistava kasvatus ( 2020) , että hyvät vuorovaikutustaidot tekevät sinusta ihmissuhdetaiturin. Aika selkeää ja järkeenkäypää, muttei aina mitenkään yksinkertaista. Vuorovaikutustaitoja pystyy onneksi myös opettelemaan ja harjoittelemaan. 

Jokainen meistä on arvokas!

Elokuisessa vesossa pohdimme yhdessä myönteistä vuorovaikutusta työyhteisössämme (blogikirjoitus 24.8.22). Tuon elokuun jälkeen olemme kaikissa  opepalavereissa käyneet läpi ryhmien koottuja ajatuksia yksi aihepiiri kerrallaan. Viime viikon palaverissa saimme ryhmätyökoontimme alakoulun palaverissa valmiiksi,  sama on ylihuomenna edessä yläkoulun opettajien kanssa. 

Reilu kaksi kuukautta kestävän koonnin aikana on pidetty mielessä ajatuksia pedagogisen hyvinvoinnin keskiössä olevasta vuorovaikutuksesta. Asioita on palauteltu mieleen kokouksien alussa ja niihin on törmännyt opehuoneen  ovessa.

"Poissa silmistä, poissa mielestä" on käännetty niin, että kun asioihin ei voi olla jollain tasolla törmäämättä, ne myös pysyvät mielessä ja toivottavasti myös jäävät mielensopukoihin valmiina jalostumaan. Läksimme liikkeelle välittämisestä ja lopetamme arvostamiseen. Vuorovaikutus on toki pedagogisen organisaation kehittämisessä niin tärkeässä roolissa, että siihen palataan yhä uudelleen ja uudelleen. Ilman myönteistä, toimivaa vuorovaikutusta hyvinvointia mahdotonta rakentaa.

Laitan mielelläni asioita näkyville opehuoneeseen. Jotain juttuja piti tällä viikolla taas ottaa pois, ettei tule aivan suunnatonta informaatioähkyä. Eräs koulunkäynninohjaajamme vinoilikin minulle, että hänellä on kotona pari irto-ovea, jotka hän voi tuoda opehuoneeseen, kun minulta ovet loppuvat 😏.

Viimeinen ajatus, jonka tässä yhteydessä olen operyhmien ajatuksista kirjannut, on: "Jokainen meistä on arvokas". Tähän nämä koonnit on hyvä lopettaa. Jos jokainen työyhteisön jäsen arvostaa omiaan ja toisten vahvuuksia, ollaan oikealla tiellä kohti positiivista organisaatiota.

Tänäänkin oli meistä monella aika rankka työpäivä. Pitkä syksy takana ja se selvästi väsyttää myös oppilaita. Sen myöntäminen, että "tarvitaan toisiamme", auttaa jo ajatuksenakin.

Innostumisen TOP 10

Omaan työn imuuni vaikuttaa isosti se, että saan tehdä työtä koulussa, jossa henkilökunta lähtee helposti mukaan kaikenlaisiin asioihin. Porukalta onnistuu asioiden vastaanottaminen ja kuunteleminen, keskustelut erilaisissa ryhmissä sekä vapaalle heittäytyminen. 

Eilisessä vesopäivässä  vahvuuspyörää  (Kirsi Paldaniukselta napattu idea) pyöritellessä pystyttiin erityisesti nimeämään kollega toisensa jälkeen, kun "pyörälle" tuli vahvuudeksi yhteistyö. Viimeinen kommentti "kaikki" kertoo siitä, että yhteistyö koetaan työyhteisömme vahvuudeksi.

Sen olen opettajille luvannut, että vesojen ym. suunnittelussa ja toteuttamisessa on joku punainen lanka. Viimeisen reilun vuoden aikana tuo punainen lanka on ollut positiivisen organisaation kehittäminen.

PRIDE-teoria (Cheung, Wenström) antoi selkeän rungon asioiden käsittelyyn koko viime vuodelle. Pohdittiin myönteisiä tunteita,  ilmapiiriä ja käytänteitä, vuorovaikutusta ja yhteistyötä, vahvuuksia ja positiivista johtajuutta. Kaikkia vuorollaan. 

Syksy aloitettiin työyhteisön myönteisen vuorovaikutuksen lisäämisen keinoja pohtimalla. Eilen vahvuuspyörän pyörittelyn jälkeen pohdittiin työn imua. Jokainen ope oli tehnyt etukäteen työterveyslaitoksen työn imu - testin.

https://www.ttl.fi/tyon-imu-testi#no-back

Alkuun toin esille ajatuksia siitä, mitä työn imu on. Lisäksi käytiin läpi työn vaatimusten  ja voimavarojen  vaikutuksia työn imuun sekä yksilön että koulun tasolla.

Luokkatasoparit ja yläkoulun aineryhmät kävivät läpi ryhmän jäsenten testituloksia unohtamatta sitä, että jokaisella on oikeus valita, mitä kertoo. Asioiden pitämiseen myös omana tietona oli lupa. Ryhmät pohtivat, mitkä asiat innostavat ja tuovat energiaa arkeen. Jokaisen ryhmän innostumisen TOP10- listoilla jaetaan asioita koko työyhteisöön.

Tänä aamuna sain palautetta, että olipa hyvä veso: " Ei väsyttänyt yhtään, vaikka päivä oli pitkä.". 

Sen verran minulla on ymmärrystä, että  tiedän, että viisaat sanani ja hyvät keskustelut eivät  pelkästään olleet niitä asioita, jotka tekivät eilisestä vesosta erityisen innostavan ja virkistävän 😉. Ehkä innostusta ja toivottavasti pienesti myös imua työskentelyyn toi päivän päättäminen metsäjoogaan, padeliin, äänimaljarentoutumiseen tai kävelyyn yhdessä työkavereiden kanssa.

Omat työn imu- testin tulokseni kertovat siitä, että vuosien reksin työn jälkeen tunnen edelleen erittäin suurta imua työn tekemiseen. Pikkasen tulostani laskee se, että aamuisin työhön lähtö ei huvittaisi. Suomalainen työkulttuuri, jossa kukonlaulun aikaan pitää nousta ylös, ei ole minun juttuni. Kun töihin pääsee, sitä tekee mielellään. Usein kyllä niin, että illan suussa huomaa, että eipä tänäänkään tehnyt sitä, mitä oli suunnitellut. Ehkä se on sitä, mikä oli yhden operyhmän innostumisen top10-listassa eli työn vaihtelevaisuus innostaa.

Satoja vahvuuskäsiä ympäri koulua

 

Koulupäivän päätteeksi kiertelin ja kuvailin luokkien seiniä ja ovia. Viime viikolla aloitettu vahvuustaitojen jakso näkyi eri puolella koulua olevissa vahvuuskäsissä. Sormissa reilusti yli 2000 vahvuutta! Aika huippu juttu!

"Mitä aiemmin lapset oppivat tuntemaan omat luonteenvahvuutensa, sitä paremmin he voivat hyödyntää niitä omassa elämässään: oppimisessa, ihmissuhteissa, itsetuntemuksen kehittymisessä ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamisessa."

Lähde: https://positiivinenkasvatus.fi/luonteenvahvuudet/mita-ovat-luonteenvahvuudet-ja-mita-hyotya-niista-on/

Vahvuustaidot

Koulumme vahvuustaidot- jakso alkoi eskareista yseihin tällä viikolla. Piia- ope luokkansa  kanssa johdatti videon välityksellä koko koulun pohtimaan vahvuuksia, piirtämään vahvuuskäsiä, etsimään voimabiisejä ym.

Omat työpäiväni ovat alkuviikon ajan sujuneet pitkälti tietokoneen äärellä. Eilinen haasteellinen päivä yhdessä luokassa sai minut irti koneestani ja  tärkeän  perustehtävän äärelle: teimme töitä huoneessani oppilaan kanssa kahden kesken ja tilanne luokassakin rauhoittui.

Oppilaan toiveesta teimme oranssit vahvuuskädet. Tutkimme luonteenvahvuuksia ja etsimme itsellemme ja toisillemme vahvuuksia. Nämä hetket ovat niitä, jotka ovat pitäneet minut vuosien varrella koulussa töissä. Jotain olen tehnyt oikeinkin, kun oppilas valitsi vahvuudekseni ystävällisyyden siitäkin huolimatta, että kohtaamisemme viime vuosina ovat liittyneet enemmin tai vähemmin kurinpitoon.

Vahvuuksia etsiessä oli samalla oivallinen mahdollisuus pohtia, mitä valittu reiluus voisi tarkoittaa esimerkiksi käyttäytymisessä luokassa.

Ennen tunnin loppua ehdittiin kaivella puhelimella netistä Kirsi Paldaniuksen tekemä luonteenvahvuuspyörä (wordwall.net) ja pyöritellä sitä. Jokaiselle luonteenvahvuudelle löytyi omasta luokasta sopiva kaveri.

Mentiin sitten ja kertoa pläjäytettiin  muulle luokalle, millaisia vahvuuksia heille löytyi. Yli 20 vuotta reksinä ja edelleen tämä on parasta, sillä uskon näiden positiivisten kokemusten kantavan elämässä edes hiukan eteenpäin!

Vahvuuskäteni yhdessä sormessa on toiveikkuus. Taitaa näkyä tässäkin.

Relationaalinen asiantuntijuus

Olin tänään joustavan esi- ja alkuopetuksen vesossa kertomassa Kouvolan uudesta JEA-opsista. On hienoa ja voimaannuttavaa, kun pääsee tekemään yhteistyötä rautaisten ammattilaisten kanssa. Matkan varrella oppii myös monia asioita sekä luokanopettajilta että varhaiskasvatuksen opettajilta.

Kun saamme pikkuhiljaa yhteisen toimintakulttuurin päiväkodeissa ja koulujen alkuopetuksessa sisäistettyä, se antaa on huikeat mahdollisuudet mm. yhdenvertaisuuteen huolimatta siitä, ovatko eskarit ja "ykköskakkoset" fyysisesti samassa rakennuksessa, tien toisella puolella tai kilometrien päässä.

Lähes 250 opettajaa oli kuulolla mm. laaja-alaisesta oppimisesta, leikistä ja toiminnallisesta oppimisesta, yhteisopettajuudesta , arviointijunista ja sankaritaitoista. Millaisia sankareita Kouvolassa kohta onkaan😊. 

Oli ilo saada kuulla  KT, yliopiston lehtori Laura Rantavuoren luentoa. Yhtenä asiana hän toi puheessaan esille relationaalisen asiantuntijuuden (Edwards, 2010), johon liittyy taito oppia muilta ja antaa oma asiantuntijuus muiden käyttöön. Asiantuntijuus rakentuu ammattilaisten keskinäisissä suhteissa, kun ratkaistaan käytännön ongelmia.

Opetussuunnitelman toteuttaminen vaatii todellista yhteistyötä lapsiryhmien aikuisten välillä. JEA-toiminta tarjoaa loistavat puitteet relationaaliseen asiantuntijuuteen.  Huomasin kuuntelevani  Lauraa myös vahvuuslasien läpi (tai oikeammin vahvuuskuulolaitteen 😉)  Tiimien työntekijöiden erilaisten vahvuuksien  havaitseminen ja rohkea esille tuominen mahdollistaa oppimisen muilta. Samalla muut voivat oppia sinulta.

Ajatukseni lähti jälleen kerran laukalle ja mietin oman kouluni JEA-tiimiä. Jokainen heistä viime keväänä pohti omia vahvuuksiaan laajan vahvuuskäsityksen näkökulmasta. Seuraava vaihe on käydä keskustelua, millaisia vahvuuksia tiimillä on kokonaisuudessaan.

En ollut ennen kuullutkaan relationaalisesta asiantuntijuudesta. Nyt tuntuu, että tästä haluaa kuulla ja oppia lisää. Viimeisen vuoden aikana on innostus uuden oppimiseen ollut kantava voima arjen työssä enemmän kuin varmaan koskaan aikaisemmin. Se on mukava tunne!

Kuva on Kouvolan joustavan esi- ja alkuopetuksen opsista. Kuvituksesta ovat vastanneet Päivi ja Liisa Liimatta.