Poreilua

"Kuka vain voi tulla ja kehittyä positiivisena johtajana, jos niin itse haluaa. Positiivinen johtaminen ei edellytä synnynnäisiä supervoimia, tietynlaista persoonallisuutta, koulutustaustaa tai asemaa organisaatiossa. Tarvitaan ainoastaan aito halu kehittyä ja luonnollisesti vähän ajan ja voimavarojen panostamista. Ajattelun tasolla kehittyminen vaatii reflektiota yksin ja yhdessä muiden kanssa, toiminnan tasolla kehittyminen vaatii hieman teoriaan perehtymistä kirjallisuuden tai valmennusten kautta sekä rohkeaa kokeilua ja käytäntöön viemistä. "(Sanna Wenström 2020)

Jes! Todella paljon on siis itsestä kiinni. 

Tämän Poreilua- blogin 14. postaus päättää oppimispäiväkirjani osuuden. Kirjoittaminen parin viimeisen viikon aikana on ollut opettavaista ja selventänyt ajatuksiani syksyn Positiivisen johtaminen ja organisaatiot- koulutuksen annista. Ja ennen kaikkea olen nauttinut reflektoinnista, lukemisesta, pohdiskelusta ja tulevaan suuntaamisesta.  

Paljon olen oppinut ja varmasti tulen oppimaan lisää, sillä tämä on vasta tämän matkan alku. 

Kiitos tyttärelleni, joka iltaisin pimeässä odottaessaan  lapsensa nukahtamista on lukenut tekstejäni ja antanut kannustavaa palautetta 😍.

Poreilu jatkuu !

 

 

 

 

Myönteiset käytänteet

 Syysloman jälkeen meillä on tulossa opettajien kolmetuntinen "puolikas veso". Ensimmäinen veso pidettiin ennen koulun alkua ja siinä pohdittiin hyvinvointiimme liittyviä asioita. Elokuun jälkeen opepalaverissa ollaan pohdittu työilmapiiriin vaikuttavia asioita, nostaneet esille kiitollisuutta ym. 

Opettajien piti ennen syyslomaa tehdä oma lukuvuotta koskeva suunnitelmansa, johon kirjattiin ajan hengen mukaisesti etäopetussuunnitelmat, suunnitellut retket ja leirikoulut. Lisäksi opettajien tuli kirjata ylös oppilaan, luokan ja koulun henkilöstön hyvinvointia lisääviä asioita ja pohtia huoltajien tukemista sekä johtajuutta. Em. kysely oli kaikille perusopetuksen hallinnosta tullut "innostavan pakollinen" Wilma-lomake ja sen ovat tehneet kaikki Kouvolan opettajat. 

Tärkeitä asioita pohtia yhdessä, mutta opettajien motivoiminen lomakkeen täyttämiseen oli hiukan haasteellista, sillä viime vuonna tehdyt etäopetussuunnitelmat ovat edelleen toimivia ja olemme jo pariin kertaan koulun tasolla pohtineet hyvinvointia syksyn aikana. 

Näen kuitenkin tässä koko prosessissa ainakin kolme myönteistä asiaa. Ensiksikin ollaan useasti oltu tärkeän asian äärellä. Ehkä näin toimien kaikki ovat ehtineet pohtia hvyinvointia. Toiseksi asioiden kehittäminen ja kehittämiskohteiden tiedostaminen ovat positiivista. Ehkä näissä päällekkäisyyksissä olisi oivallinen kehittämisen kohde tähän kaupunkiin. Kolmanneksi ensi viikon vesossa meillä on etukäteen yhdessä ja yksitellen pohdittu lista, josta pääsemme OPERA- menetelmää soveltaen pohtimaan uusia myönteisiä käytänteitä työyhteisöömme. 

Kaikesta syksyllä kuulemastani tai lukemastani  erityisesti mieleeni jäänyt se, että myönteiset käytänteet (P) edistävät muita positiivisen organisaation osa-alueita: myönteisiä ihmissuhteita, vuorovaikutusta ja yhteistyötä (R), vahvuuksien hyödyntämistä (I), positiivista johtamista (D) ja myönteisiä tunteita ja ilmapiiriä (E). Niin helpolta kuulostavaa ja kuitenkin monilta osin kovin haasteellista.

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, hyppäsin pojo- junaan siinä vaiheessa, kun monet asiat olivat jo alkaneet kulkea omaa rataansa. Jossain määrin mietin jo nyt seuraavaa lukuvuotta. Haluan rakentaa koko vuotta koskevan loogisen kokonaisuuden. Tänä vuonna joitakin asioita jo opitaan ja harjoitellaan, vaikkakin vähän pirstaleisesti. Koulut ovat muutenkin työyhteisön kehittämisen kannalta haasteellisia, sillä aikaa yhdessä suunnitteluun opetuksen ohella on suhteessa vähän. Tarvitaan luovuutta, että saadaan aikaa lisää! 

Ps. Marraskuun loppuun mennessä teemme myös täydennykset koulun ohjaussuunnitelmaan.

Paperi sisältää myös paljon myönteisiä käytänteitä.

(Itselleni tuttu paperi, sillä olen muokannut/koonnut tekstin ja esitellyt sen lautakunnassa. Tuli pohdittua ja saatua näkökulmaa OPH:n hyvän ohjauksen kriteereihinkin😊) 

Vuorovaikutusta

 Vuorovaikutus tai oikeastaan sen puute tai vähäisyys on rassannut ainakin meidän työyhteisöämme viimeisen 1,5 vuoden aikana. Aikamoista perinteisen vuorovaikutuksen rajaamista on jouduttu valitettavasti määräysten mukaan tekemään.  

Elokuussa kaikki koulun operyhmät olivat sitä mieltä, että tarvitsemme lisää vuorovaikutusta- muutakin kuin maskin takaa muutaman metrin päässä sanonut jutut tai Teams- palaverit, joissa reksi puhuu eikä aina onnistu jakamaan porukkaa breakout roomeihin. 

Joudutaan palauttamaan pikkuhiljaa mieleen, miten toisen kanssa ollaan luontevassa vuorovaikutuksessa. 

Pojo- koulutuksen (Sanna W)  dioissa on seitsemän K- alkuisen sanan lista otsakkeen "Positiivinen johtaminen on vuorovaikutusta" alla. Mieleeni ei jäänyt, kenen koonti tuo oli. 

"KOHTAA, KIINNOSTU, KYSY, KUUNTELE, KIITÄ, KEHU, KANNUSTA"

Tuon listan voisi laittaa muistutukseni paitsi oman työhuoneeni seinälle, myös opehuoneeseen- taidanpa tehdä niin 😊.  Rehtorilla on suuri merkitys siihen, millainen vuorovaikutuskulttuuri kouluun syntyy. Hän ei kuitenkaan yksin pysty rakentamaan vuorovaikutusta ihmisten välille, vaan tarvitaan yhteistyötä ja  yhteinen tahtotila. 

 Asetan itselleni tavoitteekseni sen, että yritän lisätä työyhteisössämme tilanteita , joissa on mahdollisuuksia aitoon, toiset huomioivaan ja toista kunnioittavaan vuorovaikutukseen. Lähtökohtina  mm.  on myönteisen  viestinnän lisääminen, myönteiset käytännöt, tiimi- ja työryhmätoiminnan lisääminen, työnohjauksen mahdollistaminen, palaverikäytäntöjen uudistaminen. Emmekä unohda tyhy- toimintaa. Huippu tyhytiimimme on lähtenyt lisäämään vuorovaikutusta ja hyvinvointia järjestämällä mukavia ilta/iltapäivätapahtumia: listalta löytyy sieniretki, ostosilta kuohuviineineen, sulisturnaus, käsityöiltapäivä (tehdään upeita helmiheijastimia), korupaja, taideterapiailta, lukupiiri jne. Sokerina pohjalla koko talon pikkujoulut. Innostunutta ja innostavaa toimintaa!

Laaja vahvuusnäkemys: sokerina pohjalla luonteenvahvuudet

Tein VIA- kartoituksen ensimmäistä kertaa vuosiin. Tulosten mukaan ydinvahvuuksiani olivat ystävällisyys, reiluus, toivo, johtajuus ja rehellisyys. Hätkähdin tuota ystävällisyyttä (kindness), sillä jos minun olisi etukäteen pitänyt veikata, mitkä ovat ydinvahvuuteni, olisin veikannut kyllä kaikkia noita muita paitsi ystävällisyyttä. Kerroin testistä äidilleni ja hän yllätti  minut sanomalla  sen  olevan vahvuuteni. Ehkä äiti tuntee tyttärensä paremmin kuin tytär itse.

Tarkemmin luettuani Sanna Wenströmin kirjasta, millainen luonteenvahvuus ystävällisyys on, löydänkin itseni:

Ystävällisyys luonteenvahvuutena on mm. huomion kiinnittämistä toisen ihmisen tarpeisiin, empaattista ja avuliasta suhtautuminen muihin, anteliaisuutta, joka liittyy paitsi rahan, ajan tai osaamisen jakamiseen.  Ystävällisyyden luonteenvahvuuden on todettu suojaavan stressin ja vastoinkäymisten haitallisilta vaikutuksilta ja sitä pidetään vahvasti perinnöllisenä piirteenä. Ehkä tästä löytyy selitys sille, että en osaa säästää 😂. Työssäni tuo osaamisen jakaminen varmasti näkyy erityisesti.  Rehtorin työssä on stressiäkin pakko oppia sietämään

Olen onneksi oppinut työssäni myös sen, että vaikka autan muita, jos vain siihen on mahdollisuus, pystyn ulkoistamaan tilanteet niin, että en itse uuvu.

Reiluus ja rehellisyys ovat vahvuuksia, joita ilman reksi löytää helposti itsensä vaikeuksista. Lapset ja nuoret ovat äärimmäisen tarkkoja siitä, että kaikkia kohdellaan reilusti ja tasapuolisesti. Valitettavasti nuorilla on asioissa myös norsun muisti. Ei tarvitse montaa kertaa mokailla, niin luottamus  menee ja sitä on  vaikea saada takaisin.

Toivo on myös työni kannalta tärkeää. Rehtorin urani alussa eräs opettaja sanoi sen kummemmin ajattelematta, että oppilas on ihan toivoton. Muistan sanoneeni hänelle tuolloin, että olisi pelottavaa, jos jollain ihmisellä ei ole toivoa. En uskonut silloin, että näin voi olla enkä usko vieläkään 20 vuoden jälkeen. Aina on toivoa!

Olen hyvilläni, että yksi ydinvahvuuksistani on johtajuus. 

Se on tarpeellinen vahvuus reksille. Huomaan, että mieluummin vedän palaverit tai työryhmät ennen kuin olen ryhmän jäsenenä. Tässä joudun olemaan tarkkana, koska tämä piirre yhdistettynä luontaisiin taipumuksiini  (olen ehdottomasti kovin ekstrovertti), on ollut minulle haaste lapsesta asti. Opettajat koulussa saivat aikoinaan varmaan harmaita hiuksia, kun halusin tuoda asioita esille - enkä aina viittaamalla.

Olen aina pitänyt vahvuutenani myös organisointikykyäni. Olen saanut myös paljon positiivista palautetta siitä, että omalla innostuksellani saan myös innostettua muita. Minulta usein kysytään asioita ja tuon rohkeasti asioita esille.  

En yllättynyt kehittämistä kaipaavista vahvuuksistani: varovaisuus ja itsesäätely eivät näy minussa kovinkaan vahvana. Kuitenkin ikä ja kokemus ovat tehneet tehtävänsä. Urani alussa lause "nukutaan yön yli" ei kuulunut ajatusmaailmaani. Nollasta sataan saatan kiihtyä edelleen, mutta ehkä harvemmin.

Tulen pitämään tänä lukuvuonna positiiviset kehityskeskustelut. En vielä tiedä, onko niiden pohjana työntekijän tekemä VIA- kartoitus vai joku muu. Vaihtoehto voisi olla esimerkiksi VOIMAKEHÄ (edellyttää minulta lisenssivalmentajan koulutusta), mutta joka tapauksessa tavalla tai toisella pohdimme vahvuuksiamme ja niiden vaikutusta työhön ja mm. työnimuun  vähän syvällisemmin.

Kävin Marjo Katajiston ja Sannan erillisen kehityskeskustelukoulutuksen lokakuun alussa. Hatunnosto Marjolle siitä, miten hänen koulussaan käydään vahvuuskeskusteluja! 

 

Laaja vahvuusnäkemys - Arvot, resurssit, luontainen kyvykkyys, taidot ja osaaminen sekä kiinnostukset

Arvot

Arvot, jotka määritellään opetussuunnitelmassa,  ohjaavat koulussa työskentelevien aikuisten toimintaa. Kouvolan kaupungin esi- ja perusopetus rakentuu opetussuunnitelman perusteissa esitetylle arvoperustalle:

• oppilaan ainutlaatuisuus ja
• oikeus hyvään opetukseen
• ihmisyys, sivistys, tasa-arvo ja demokratia
• kulttuurinen moninaisuus rikkautena
• kestävän elämäntavan välttämättömyys.

Tämän arvoperustan lisäksi Kouvolan esi- ja perusopetuksessa arvoja ovat:

• oppilaan paras
• oppilaan kokonaisvaltainen hyvinvointi
• toisen kunnioittaminen
• vastuullisuus
• yhteisöllisyys
• edistyksellisyys
• luovuus
• turvallisuus

Upeita sanoja, jotka jäävät helposti pelkäksi sanahelinäksi, jos ei oikeasti näe niiden tärkeyttä tai oikeasti pohdi, mitä ne tarkoittavat oppilaan näkökulmasta. Määritellyt arvot pitää mielestäni ottaa huomioon myös koulun aikuisista puhuttaessa. On tärkeää pohtia, miten omat arvot ja koulutyölle määritellyt arvot kohtaavat.

Nostan listasta arvon "oppilaan paras". Jos rehtorit ja opettajat ym. ajattelevat työssään oppilaan parasta, he huomioivat tuolloin oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja ainutlaatuisuuden jne. Ainutlaatuisiksi oppilaan tekee se, millaisia erilaisia lahjakkuuden osa-alueita hänellä on. Ilman toisen ihmisen kunnioittamista ei voi ajatella toimivansa oppilaan parhaaksi.

Näen yhteisen arvoperustan sellaisena, että ilman sen sisäistämistä olisi itselleni mahdotonta toimia rehtorina. Työyhteisö, koulu, on kasvualusta lasten ja nuorten kukoistamiselle.

Arvot ohjaavat valintojamme. Yhteisiä arvoja on tärkeää pukea sanoiksi ja  on tärkeää käydä niistä keskustelua. Ristiriitaisuudet arvomaailmassa aivan varmasti heijastuvat koko työyhteisön ja sitä kautta oppilaiden arkeen.

Resurssit

Olen aina ollut  kova tekemään töitä. Työpäivät venyvät usein, vaikka aina joskus päätän, että teen vain sen, mikä on riittävää enkä yhtään enempää. Sitä kestää yleensä vain hetken ja taas mennään 😎.

Pohdin, mitä resursseja minulla on, jotta tapani toimia on ollut vuosien saatossa mahdollista. Tärkeää on, että lähellä on ihmisiä, jotka kannustavat ja tukevat - myös kotitöissä eli usein kotona on siistiä ja tuoksuu puhtaalta, kun tulen töistä. Aviomiehen (siis hänen, joka siivoaa ja tyhjentää astianpesukoneen) lisäksi myös muiden läheisten kannustus ja positiivinen palaute on minulle resurssi. 

Esimieheni ovat mahdollistaneet, että minulla on ollut resursseja kehittää itseäni työssäni. Olen myös saanut työtehtäviä, joissa olen saanut käyttää vahvuuksiani.

Sen verran olen kuitenkin vuosien saatossa oppinut, että tarvitsen aikaa palautumiseen. Viikossa pitää olla päivä tai pari, jolloin voi keskittyä perheeseen (lasten perheet mukaan lukien), neulomiseen, löhöilyyn ja valitettavan harvoin mihinkään liikunnalliseen.

Luontainen kyvykkyys

80-luvun alkupuolella opiskelin Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa.

Pääsykokeissa piti pitää opetustuokio ja osallistua haastatteluun. Lisäksi oli mahdollisuus saada lisäpisteitä, jos meni musiikin tai kuvataiteen lisätestiin. Muistan laulaneeni Karjalan kunnailla ja soittaneeni nokkahuilulla Tiritomban. Jos sain lisäpisteitä (en muista, sainko), ne tulivat varmuudella tästä musiikkiosuudesta. Kuvataidetehtävässä piti piirtää tarjoilija, joka ojentaa ruoka-annosta pöydässä istuvalle henkilölle. Apua! Jos minulla on jotain talenttia, se ei todellakaan ole kuvataiteellisuus. En yksinkertaisesti osannut piirtää jalkoja tarjoilijalle. Ja tunnustan, että mieheni teki puolestani yhden OKL:n kuvistyön. Ainoa asia, josta en selvinnyt itse millään lailla, oli perspektiivityö. Olisin toki voinut mennä harrastamaan kansalaisopistoon aikuisena maalausta tai grafiikkaa, mutta enpä mennyt, vaan nautin laulamisesta kuorossa.

Muutama viikko sitten Kouvolan perusopetuksen oppilaiden huoltajilta kysyttiin, onko heidän mielestään tarpeen, että Kouvolan peruskouluissa jatketaan erikoisluokkatoimintaa ja lahjakkuuksien tukemista. Aika yksiselitteisesti vanhemmat olivat sitä mieltä, että meidänkin koulussa jatketaan mm. ilmaisutaitoa. Myös musiikkiluokat ja liikuntaluokat jatkavat kaupungissa. On hieno juttu, että oppilaiden kyvykkyyksiä huomioidaan ja toisaalta annetaan myös mahdollisuuksia kehittymiseen.

Taidot ja osaaminen

Vaikka olen sitä mieltä, että en ikinä opi piirtämään ja maalaamaan, mutta jos oikein yrittäisin, oppisin varmaan ainakin jossain määrin. Jos taas kävisin vuosien jälkeen uudelleen laulutunneilla, olen vakuuttunut siitä, että oppiminen paremmaksi laulajaksi kävisi helpommin hyväksi piirtäjäksi oppiminen. 

Seurasin aikoinaan lasteni baletti- , kilpatanssi- ja soitinopintoja.  On aivan uskomattoman upeaa päästä taas "toisella kierroksella" seuraamaan lastenlasten nokkahuilu-,  huilu- ja pianotunteja (suzuki- menetelmällä soitettaessa aikuinen on tunneilla mukana). Heidän soittoharrastuksensa myötä olen päässyt mukaan Englantiin soittoleireille, joissa 50 lasta eri puolilta Eurooppaa treenaa ja esiintyy yhdessä. Yhdessä olemme luoneet resursseja, jotta harrastaminen ja leirit ym. ovat mahdollistuneet. Motivaatio soittamiseen on ollut tärkeä kannustin uusien asioiden oppimisessa.

Saga 7v.

Kiinnostukset

Opettajilta tuli pari -kolme vuotta sitten ehdotus, että mitä jos muuttaisimme aikaisemmin käytössä olleen tiimimallimme pohjaa. Lähdimme ajatuksesta, että opettaja joka haluaa osallistua tiimiin, voi valita sopivan tiimin oman kiinnostuksensa mukaan: opettajat, jotka halusivat järjestää koulun juhlia, saivat järjestää juhlia tai opettajat, joiden sydämenasia on oppilaiden liikuttaminen, saivat yhdessä suunnitella pelejä, välituntiaktiviteetteja ym. 

Ne opettajat, jotka kokivat, että esimerkiksi omasta elämäntilanteestaan johtuen paukkuja ei riittänyt tiimin kanssa ideoimiseen ja ekstratyöhön , saivat hyvällä omalla tunnolla ottaa kontolleen hiukan enemmän välituntivalvontoja. 

Näin on nyt menty jokunen vuosi ja ihmiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä. Saattaa olla, että vuoden ylimääräisten välituntivalvontojen jälkeen, joku haluaakin suunnitella liikuntatapahtumia ym. Näin jatketaan, kunnes joku keksii jälleen jonkun kuningasajatuksen, jonka avulla voimme taas tuunailla työtämme.

VOIMAKEHÄ by Sanna Wenström - Laaja vahvuusnäkemys (I=Individual attributes)

Pidän ajatuksesta, että ihmisen vahvuudet nähdään laajempana käsitteenä kuin pelkästään luonteenvahvuuksina. Ensi kosketukseni laajaan vahvuusnäkemykseen ja voimakehään tapahtui konkreettisesti yläkoulumme oppilaiden välityksellä. Koulumme Tanja-opo kouluttautui syksyllä voimakehä-lisenssivalmentajaksi ja otti käyttöön voimakehän oppilaanohjauksen tunneilla 8. - ja 9.luokkalaisten kanssa.

Olin mukana parilla tunnilla "apuopena". Seurasin mm., kuinka nuoret pohtivat vahvuuksia ja taitoja, joita he olivat oppineet erilaisissa elämäntilanteissa.

Alkuun tehtävä vaikutti haasteelliselta, mutta Voimakehä-kortit otettiin luontevasti avuksi pohdinnassa. 

Tunnen oikeasti ylpeyttä siitä, että meidän koulussamme  pohditaan oppimisessa ja ammatinvalinnassa laajasti nuoren vahvuuksia. Tulevaisuuden rakentamisessa on tärkeää pohtia luonteenvahvuuksia, kyvykkyyksiä, resursseja, osaamista ja taitoa sekä kiinnostuksia ja arvoja (=Voimakehä). Nuoren on tärkeä tunnistaa omat vahvuutensa, mutta myös tärkeä ymmärtää, että monet asiat ovat sellaisia, joita voi itse kehittää itsessään. Tärkeää on myös tiedostaa motivaation merkitys uuden oppimiselle. 

Päiväni ovat koululla usein kovin kiireisiä. Useammat opotunnit olisivat varmaan hyödyttäneet kehittymistäni positiivisena reksinä enemmän kuin joku palaveri (toki nekin ovat tärkeitä 😊). Valitettavasti ei aina itse pysty tekemään omaa prioriteettijärjestystään. Onneksi kuitenkin joskus😍.

Myönteiset tunteet ja ilmapiiri

 Kohta on viikko takana ja pohdin kysymystä, mitä tunteita olen kokenut työssäni tällä viikolla? Tunneskaala on ollut  todella laaja:olen kokenut iloa, myötätuntoa, ärtyneisyyttä, innostusta, kiitollisuutta, suuttumusta jne. 

Asiaa pohtiessani huomaan , että negatiiviset tunteet uuvuttavat fyysisestikin selvästi enemmän kuin positiiviset tunteet. Aika ajoin on tällä viikolla pitänyt välillä päättää, että nyt en jatka ajatuksissani ja teoissani negatiivista kierrettä. Olen onnistunut aika hyvin 😅.

Opettaja oli huolissaan siitä, miten kollegan jatkuvalla negatiivisella kommentoinnilla on selvä vaikutus työyhteisön ilmapiiriin. Olen yrittänyt ajatella sitä, että henkilöt, jotka kommentoivat jokaiseen asiaan etsimällä  kielteisiä puolia, kokevat  synnynnäisen temperamenttinsa vuoksi asiat negatiivisempana kuin muut. Työyhteisössä ihmiset, jotka tuovat negatiivisia asioita esille, mutta jotka eivät kuitenkaan löydä ja tuo esille asioille ratkaisuja ja muutoksia, ovat haasteellisia. He eivät välttämättä näe omaa negatiivisuuttaan, vaan heille on tärkeää saada oma mielipiteensä julki: "Eikö meidän työyhteisössämme saa sanoa asioita vapaasti ja avoimesti?"

Jos väite siitä, että johdon toiminta ratkaisee jopa puolet työyhteisön ilmapiiristä (Goleman 2004) pitää paikkaansa, vastuu on hurja. Koska tunteet tarttuvat, olen usein miettinyt, mitä esimiehenä voisin tehdä enemmän, jotta saisin "tartutettua" positiivia tunteita myös edellä mainitsemiini työyhteisön jäseniin siitä huolimatta, että heillä on korona-aikana myös"tunnemaskit".  

Runsaasti myönteisiä tunteita, isosti kiitollisuutta, arvot kohdalleen, ripaus yhteistä innostusta, roppakaupalla kannustusta  - hyvä resepti myönteiselle ilmapiirille. 

Jenny 3v.

Muutosjohtamista

 Kouvolassa on menossa hurja koulujen rakennusbuumi. Uusia, isoja kouluja suunnitellaan eri puolille kaupunkia. Meidän koulumme peruskorjattiin reilut 10 vuotta sitten, joten meitä eivät uudet suunnittelut ole koskeneet.  

Kollegat ovat puhuneet viime aikoina kovastikin siitä työstä, jota uuden koulun rakentaminen vaatii. Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään seinistä ja koulujen fyysisestä yhdistymisestä, vaan lähes kaikissa tilanteissa myös siitä, että uusissa kouluissa tulee yhdistymään usean koulun erilaiset toimintakulttuurit.

On olemassa päätös, että meidän kouluumme yhdistetään lähivuosina vajaan kilometrin päässä oleva alakoulu.

Muutos tulee olemaan iso, sillä toimimme erillisissä kahdessa eri yksikössä. Muutoksessa on aina kuitenkin mahdollisuus. Koulujen yhdistymistilanteissa voidaan lähteä ajatuksesta, että positiivinen johtaminen edistää työnimua ja innostusta , jotka toimivat eteenpäin vievänä voimana muutoksessa. Positiivinen johtaminen tukee myös yksilöiden myönteistä muutosvoimaa. Positiivinen johtaminen tukee ja edistää ihmisten hyvinvointia muutoksessa (S.W).

Muutos ei pelota reksiäkään, jos se nähdään myönteisenä.

PRIDE- teoria

(Sanna Wenström2020)

 En ollut kuullut PRIDE-teoriasta koskaan ennen elokuuta. Olin ostanut koululle aikaisemmin Sanna Wenstömin kirjan, jonka olin ajatellut lukea joskus, kun olisi aikaa. Tuota aikaa ei kevään ja kesän aikana tullut.

PRIDE-teorian osa-alueiden  eli myönteisten käytänteiden, vuorovaikutuksen ja yhteistyön, vahvuuksien, positiivisen johtamisen ja myönteisten tunteiden ja ilmapiirin näkökulmasta tarkastellaan johtamiseen  ja työyhteisöön liittyviä kysymyksiä ja kehittämistoimenpiteitä (Sannan "silmälasit"). 

Sannan "sateenvarjon" alle PRIDE-teoria kokoaa hyväksi havaittuja toimintatapoja, johtamisen periaatteita ja kokemusta ja oppia. Kuvasin edellisessä postauksessa tätä ajatuksella "jotain lainattua". 

Aloitimme elokuussa vesolla ennen koulun alkua. En vielä silloin tiennyt tuon taivaallista positiivisesta johtamisesta enkä pohtinut humanistista ihmiskäsitystä kaiken pohjana. Myös sateenvarjot ja silmälasit olivat vain jotain mitä tarvitsen, jotta en kastu ja näen lukea.

Koronapandemia on haastanut meidänkin koulussamme opettajia ja oppilaita 1,5 vuoden ajan. Vuosi sitten koronan varjossa opettajat lisäksi lomautettiin kahdeksi viikoksi ja hallinto kolmeksi viikoksi. Keväällä jaksaminen oli koetuksella, maskien takaa oli vaikea hengittää eikä edes päästy opehuoneeseen palautumaan arjen haasteista. Teams- palavereissa reksi oli usein ainoa, jolla edes oli kamera päällä ja vain muutama ope avasi mikrofoninsa, kun jonkun oli pakko sanoa jotakin. Virkistävät tyhy-tapahtumatkin olivat jäissä.

Meillä oli selkeä tarve tehdä jotain kannustavaa ja positiivista. Sovimme yhdessä, että koulumme 2021-22 lukuvuoden monialainen oppimiskokonaisuus on hyvinvointi. Puhuimme koulun aikuisten ja lasten sekä nuorten hyvinvoinnista.

Vesossa luokanope Piia johdatteli meidän positiivisen psykologian kukoistuksen kehälle ja pitkästä aikaa muutaman hengen ryhmissä pohdittiin, mitä meidän pitäisi tehdä, jotta voisimme edistää hyvinvointiamme. Kyselimme koulun alettua asiaa myös oppilailta ja oppilaiden vanhemmilta.

Kaikissa pohdinnoissa ja vastauksissa nousi selkeästi yksi asia ylitse muiden. Vuorovaikutuksen katsottiin lisäävän hyvinvointia.

Yhtenä aamuna menin opettajanhuoneeseen, jossa  yksi opettaja siivosi lehtipinoja ja laittoi paikkoja kuntoon. Kiitin häntä ilahtuneena. Ope kertoi, että hän oli vesossa kertonut, että hänen hyvinvointinsa lisääntyy, kun hän tulee tilaan, jossa on selkeää ja siistiä. Tuumasta toimeen! Hyvinvointia itselle ja muille. 

Lukuvuosisuunnitelmaa varten pohdimme veson keskustelujen pohjalta vuonna 2014  laadittuja koulumme arjen pelisääntöjä. Mitkä niistä toteutuvat, missä vielä "tarvitsemme harjoitusta"?

Hyvinvoinnin edistäminen, käden ja sydämen yhteistyö, vuorovaikutus, myönteiset käytännöt jne. Alkusyksystä olimme jo matkalla ja matka jatkuu.

Positiivista johtamista

Olen pitkällä rehtorin urallani reilun 20 vuoden aikana törmännyt kaikenlaisiin johtamistyyleihin. Ensimmäistä kertaa positiivisen johtamisen lähtökohtana olevat arvot, ihmiskäsitys ja itsetuntemus sekä itsereflektio antavat omalle pitkän ajan kuluessa muodostuneelle käsitykselleni ihannejohtamisesta "kasvot". 

Positiivinen  johtaja tarkastelee omaa ajatteluaan, tunteitaan, asenteitaan, arvojaan ja ihmiskäsitystään sekä omaa tapaansa johtaa ja olla vuorovaikutuksessa (Sanna Wenström2020). Koskaan aikaisemmin ei ajatus johtamisesta ja tapa toimia esimiehenä ole tuntunut  näin omalta. Uskoisin, että olen pystynyt kehittämään omaa työtäni ja toimintaani nimeomaan sen vuoksi, että pohdin ja reflektoin. Olen aina tehnyt niin. Uskon, että ihminen voi koko ajan, joka päivä oppia uutta.Itselläni on aina ollut vahva halu kehittyä työssäni ja  toisaalta  kehittää paitsi omaa työyhteisöäni myös laajemmin esimerkiksi perusopetuksen yhteisiä asioita. 

Vielä pojo-koulutuksen alussa ajattelin, että haluan vain käytännön esimerkkejä enkä niinkään ole kiinnostunut tutkimustiedosta tai siitä, mitkä asiat vaikuttavat kehittämisen ja toiminnan taustalla. 

Päässäni olevat palikat ovat aikamoisessa kaaoksessa eivätkä tutkimustiedot ym. ole missään nimessä vielä jääneet tietovarastooni. Nyt kuitenkin jonkin verran jo tiedän, mistä ja mitä etsin, jos tietoa tarvitsen. 

Positiivinen johtaminen ei ole temppuja, vaan tapa toimia. Olen siis sukeltanut positiiviseen johtamisen maailmaan ja huomaan, että kysymyksessä on jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain jopa lainattua. Vain sininen puuttuu😏. 

https://www.theseus.fi/handle/10024/163785

(Sanna Wenström2020)

Kuvasta löytyy myös kaipaamani sininen 👍

Check In

Olen enimmäkseen aloittanut vetämäni palaverit menemällä suoraan asiaan. Erityisesti silloin, jos aikaa on vähän. Check in- check out on työssäni ollut tuttu vain toimintatavasta, jossa koulunkäynninohjaajat ovat vastaanottaneet oppilaat koulun alkaessa ja tavanneet heitä koulusta lähtiessä. Joidenkin kohdalla toimiva juttu!

Tämän syksyn aikana check in tullut jäädäkseen meidän palavereihimme. Ennen syksyn koulutusta en ollut hoksannut, miten suuri merkitys aloituksella - "sisääntulolla"- on palaverin tunnelmaan, ehkä jopa lopputulokseen. Itse asiassa asiat ehditään kuitenkin käydä ihan samalla lailla läpi kuten ennenkin.

Jännäsin vähän etukäteen, miten opettajamme suhtautuisivat ajatukseen, jossa he saivat (lue: joutuivat) aamukahdeksalta palaverin alussa miettimään, mistä ovat erityisen kiitollisia juuri tänä aamuna. 

Hieno porukka. Olisi pitänyt luottaa heihin eikä turhaan jännittää😊. Aamun kiitollisuuden aiheita oli upeat työkaverit, kahvikupillinen, auringonpaiste, tuleva linturetki jne.

Elämässä on monia kiitollisuuden aiheita, mutta kolme ylitse muiden 💗:

Koulutuksen hyödyntämistä: Perhekeskusalueiden syksyn alueverkostotapaamiset

 Pojo- koulutukseni alkumetreillä suunnittelimme edellisessä postauksessani mainitsemieni ydintiimien (= alueelliset ydinryhmät) vetäjien kanssa alueverkostojen tapaamisia kullekin viidelle perhekeskusalueelle. ( Perhekeskukset )

Alueverkostojen syksyisten tapaamisten keskeisin juttu on mahdollisuus päästä vaikuttamaan kaupungin talousarvion tavoitteisiin. Alueen lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevät pohtivat yhteisessä verkostossa sitä, miten voimme lisätä hyvinvointia.

Oma alueeni, keskusta, on asukaspohjaltaan suurin alue, joten meitä oli mukana aluetapaamisessa kymmenittäin ammattilaisia - tällä kertaa Teamsissa.

Kiitos Sannan ensimmäisen koulutuskerran vinkin, pohdimme tapaamisemme alussa ryhmissä työinnostuksemme kulmakiviä, kiitollisuutta ja oman osaamisen jakamista.  Keskustelua olisi voitu jatkaa pitempäänkin kuin sovitut 15 minuuttia. Positiivisen psykologian asiantuntija, Eskolanmäen koulun luokanopettaja Piia johdatteli meidät hyvätunnelmaisen alkuverryttelyn jälkeen pohtimaan konkreettisia keinoja talousarvioon kertomalla kukoistuksen kehästä. Palaute Piian alustuksesta ja keskustelusta ryhmissä oli positiivista ja osallistujat poistuivat iltapäivän jälkeen hyvällä fiiliksellä kotiin tai jatkamaan töitään. Fiilismittarissa lähes kaikilla 4 /5 😋.

Hyvinvointikirjeet

Ilmoittauduin pojo-koulutukseen ja sillä on selvästi ollut vaikutuksia työhöni koko syksyn ajan. Olen ikäänkuin katsonut työtäni positiivisten silmälasien läpi. Sannan kirjoituksissa ja luennoilla esille tullut mielikuva silmälasien läpi katsomisesta on antanut minulle perspektiiviä tutkailla asioita entistä enemmän hyvinvoinnin ja positiivisen ajattelun näkökulmasta.

Rehtorin työhöni kuuluu nykyään myös vahvasti verkostotyö. Kouvolassa on viisi perhekeskusaluetta, joiden sisällä toimii 6 alueellista, moniammatillista ydintiimiä (Olemme suurin perhekeskusalue, joten meillä on kaksi tiimiä). Ydintiimit koostuvat ihmisistä, jotka työskentelevät lasten, nuorten ja perheiden parissa kaupungin tai Kymsoten palveluksessa. 

Ydintiimin vetäjänä olen päässyt kehittämään ammatillista osaamistani ja toimimaan verkostoissa, joissa keskiössä ovat mm. oman koulunikin oppilaat ja heidän perheensä.

Viime talvena tyttäreni sai lapsensa päiväkodista hyvinvointikirjeen. Kuopiossa noita hyvinvointikirjeitä lähetettiin  varhaiskasvatuksessa lasten huoltajille. Aiheet käsittelivät unta, liikuntaa, ruutuaikaa jne.

Parastimme tuon hyvinvointikirjeajatuksen omaan kaupunkiimme. Laajensimme kirjeen saajia myös koululaisten vanhemmille ekasta ysiluokkaan asti. 

Kouvolan ensimmäinen hyvinvointikirje kehottaa vanhempia vahvistamaan myönteisiä tunteita omassa perheessään.  Tavoitteenamme on yhdessä pistää positiivinen kierre Kouvolassa eteenpäin!

Sain korvaamattoman avun kirjeen kirjoittamiseen koulumme luokanopettajalta, joka on opiskellut positiivista psykologiaa muutaman vuoden ajan. Upeaa omien vahvuuksien jakamista muille!

Tästä kirjeestä ollaan ylpeitä! Ennen joulua on vielä tulossa Lukeva Kouvola-hankkeen hyvinvointikirje, jossa kannustetaan perheitä yhdessä lukemaan. 

Positiivisen johtaminen ja organisaatio- koulutuksen oppimispäiväkirja

Olen jo pitkän aikaa etsinyt koulutuksia, josta saisin eväitä vahvuusvaristen nappaamiseen omaan työhöni. Muutama vuosi sitten Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä- ajatusmaailma alkoi näkyä myös meidän koulussamme: kirjoitettiin sinnikkyyssanomia, supervoimat tulivat osaksi pienten oppilaiden arkea, vanhempien kanssa tehtiin omien lasten vahvuuspuita, opo-tunneilla tunnistettiin omia vahvuuksia jne. 

Opetussuunnitemat uudistettiin 2016. Tärkein asia koulumme opsissa on minusta toimintakulttuurin kuvaus, jossa vahvasti tuodaan esille pyrkimys oppilaiden vahvuuksien huomaamiseen ja niiden hyödyntämiseen: Eskolanmäen koulun tavoitteena on rakentaa yhdessä koulussa toimivien lasten, nuorten ja aikuisten kanssa oppimista ja hyvää kasvua tukeva yhteisö. Koulun toimintakulttuurin punaisena lankana on pyrkimys etsiä ja löytää oppilaiden vahvuuksia sekä tukea oppilaita omien vahvuuksien hyödyntämisessä. Oppilaille annetaan mahdollisuuksia uuden oppimiseen, yhdessä tekemiseen, itsensä kehittämiseen, koulun toimintaan osallistumiseen, luovuuteen, avoimuuteen, onnistumisen kokemiseen, innostumiseen, palautteen antamiseen ja saamiseen sekä omien vahvuuksien löytämiseen. 

Elokuussa opomme kertoi törmänneensä Voimakehään ja siihen liittyviin koulutuksiin. Innostun, jos joku opettajista innostuu. Opomme pääsi koulutuksiin ja on nyt Voimakehä- lisenssivalmentaja. Itse löysin nettivuilta Sanna Wenströmin koulutuksen Positiivinen johtaminen ja organisaatio.

Innostuin, ihastuin ja hyppäsin matkalle kohti positiivista johtajuutta. Lisää vuorovaikutusta, vahvuuksia ja myönteisiä käytäntöjä työyhteisöömme!

Tämä on koulutukseen kuuluva opintopäiväkirjani.

(Ensin piti palauttaa mieleen, miten  blogin saikaan tehtyä. Edellisestä on jo vuosia... huh, ei asiat olleetkaan mielessä. Tämänkin opettelu on osa seikkailua ja matkaa kohti uutta ja ihmeellistä.)

Auringonkukat tuovat hyvää mieltä usein eri kouluttajien dioissa. Niinpä minäkin rämmin pellolle mökkimatkalla ja vangitsin kännykälläni oman auringonkukkani 😍.